Nykyisillä kasvihuonekaasupäästöillämme 1,5 asteen hiilibudjetti on täynnä noin vuosikymmenessä. Tämän aikaikkunan jälkeen ilmakehässä on kasvihuonekaasuja niin paljon, että todennäköisyydet onnistua 1,5 asteen lämpenemistavoitteen saavuttamisessa pienenevät merkittävästi. Toisin sanoen meillä on noin 40 kvartaalia aikaa rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Mielestäni yrityksillä on tässä keskeinen rooli.

Pääasiassa päästöt syntyvät energiantuotannosta. Päästöjä on vähennettävä, mutta sen lisäksi ilmakehästä on myös poistettava hiilidioksidia. Hiilen sidontaan ja varastointiin kehitetään teknisiä ratkaisuja. Toistaiseksi biologia voittaa teknologian hiilidioksidin poistamisessa ilmakehästä. Metsät ovat keskeinen hiilensitoja ja hiilivarasto.

Suomen kansantaloudessa metsät ovat toimineet hiilinieluna ja kuitanneet päästöistämme 30–60 prosenttia viime vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tarve vähentää päästöjä sekä kasvattaa hiilinieluja. Lisääntyvät hakkuut pienentävät metsän kasvun tuottamaa hiilinielua, vaikka metsien kasvukyky paranee. Toisaalta Suomen päästöt ovat noin 1,5 promillea maailman päästöistä, joten mitä merkitystä sillä siis on, mitä Suomessa tehdään? Miten tähän tulisi suhtautua?

Sanotaan, että Suomen taloudessa keino vähentää hiilipäästöjä metsien käytön avulla on tuottaa pitkäikäisiä tuotteita, puurakennuksia ja huonekaluja, jotka korvaavat elinkaarivaikutuksiltaan suuripäästöisiä tuotteita. Toisaalta maailmantalouden ajurit vievät aivan toiseen suuntaan, puukuiduilla on nyt globaali kysyntä korvaamaan puuvillaa ja muoveja. Maailman meret saastuvat muovista, kaikki haluavatkin nyt muovista eroon. Tämä lienee tällä hetkellä osamme maailmantalouden työnjaossa, miten voimme sitä muuttaa?

Kansalliset metsäpolitiikan intohimot nousevat globaalin ilmasto-ongelman lääkkeeksi. Toisaalta keskustelussa tuijotetaan kansallisia metsävaroja, esimerkiksi haluamalla säästää metsiä hakkuilta kokonaan tai suojella maaperän hiilivarastoja siirtymällä jatkuvaan kasvatukseen. Toisaalta voidaan esittää ratkaisuksi metsien kasvun lisäämistä tehostamalla metsien hoitoa. Ilmastopolitiikan kansallisen retoriikan taustalta löytyvät vanhat metsäkiistojen poterot: tehometsätalous versus luonnonsuojelu.

Tarve ilmastoratkaisuille on globaali ja sen ratkaisun avaimet ovat valtioita ketterämmillä toimijoilla: yrityksillä. Yrityksillä on ketteryyttä muuttaa tuotantotapansa ilmastoystävälliseksi ja vastata näin kysyntään. Yritykset voivat toteuttaa markkinaehtoisin sopimuksin hiilensidontaa alueille, joissa se on kustannustehokkainta.

Suomessa kestävä metsätalous on tarkoittanut intensiivistä puunkasvatusta, huipputeknologian tuomista puunkorjuuseen, metsänhoitoon ja tiedontuotantoon. Hyväksyttävyyden paine on luonut järjestelmät luonnon monimuotoisuudesta huolehtimiseen ja vesiensuojeluun. Suomalaisella osaamisella ja teknologialla on mahdollista lisätä metsien kasvua maailmalla. Viemällä osaamista ja teknologiaa suomalaiset yritykset voivat tehdä vaikuttavaa globaalia ilmastopolitiikkaa rajojemme ulkopuolella.

Leena Leskinen elinkeinopäällikkö, HT MH Suomen metsäkeskus, itäinen palvelualue

Kirjoittaja kiittää taustamateriaalista ja tekstiin liittyvistä kommenteista TkT Anna Repoa.