”Energia on aina muodissa!”
Energia, joule…kilowattitunti, megawattitunti, terawattitunti – suureiden ja yksiköiden ymmärtäminen auttaa uutisvirtaa ja poliittista päätöksentekokeskustelua seuratessa. Ei voi myöskään välttyä törmäämästä vetyyn, metanoliin, ammoniakkiin, ureaan jne. Power-to-x ja tuloksena puhtaampi maailma ja siinä selkeä järjestys – siis toivottavasti!
Otsikon toteamuksen lipsautin puolihuolimattomasti eräässä etäpalaverissa aikaa sitten. Herätti hieman hilpeyttä ja saatoinpa kuulostaa naiiviltakin. Viimeaikaisten maailmantapahtumien seurannaisvaikutusten jälkeen toteamuksen voi ottaa myös vakavammin.
Energia on pysynyt muodissa. Eräänä monista ”muodinluojista” mainittakoon sähkömagneettisen induktion löytäjä Michael Faraday (1791–1867). Kun Englannin pääministeri kysyi Faradaylta, mitä hyötyä induktiosta (liike-energia muuntuu sähköenergiaksi) voisi tulevaisuudessa olla, vastasi Faraday: ”Herra pääministeri, se on jotakin, jota voitte verottaa.”
Osuvasti visioi hän – nyt energiaa verotetaan ja siitä maksetaan, oli kyse sitten sähköenergiasta tai fossiilisista polttoaineista. Energia on varmasti yleisin poliittisessa ja taloudellisessa keskustelussa käytetty luonnontieteiden käsite. Puhutaan energian kulutuksesta, energian säästämisestä, energian tarpeesta, energian riittävyydestä jne.
Mutta mistä me itseasiassa puhumme, kun puhumme energiasta. Energian käsite on abstrakti ja samalla hirvittävän yleinen, sillä liittyyhän se kaikkiin ilmiöihin. Määrittelyn lähtökohta on siis erittäin epäkiitollinen. Käsitteen käyttöalue laajenee aina kulloisenkin ilmiöalueen yhteydessä, mutta toisaalta perusluonnehdinnat pysyvät.
Muistin virkistämiseksi tässä joitakin luonnehdintoja. Mekaniikan näkökulmasta voidaan ajatella, että energia on kyky tehdä työtä. Tämä mekaniikkaan kytkeytyvä määritelmä on helppo ymmärtää, mutta on myös kovin rajoittunut, koska energialla ei ole erityistä taipumusta tehdä työtä. Pikemminkin energia pyrkii muuntumaan lämpöenergiaksi. Hyvinä esimerkkeinä perinteinen polttomoottori tai hehkulamppu. Toisaalta eri polttoaineita vertaillaan myös sen mukaan, kuinka paljon ne sisältävät energiaa esim. tilavuusyksikköä kohden, eli energiaa voi myös mahtua.
Paraskaan lämpövoimakone ei muuta kaikkea lämpöenergiaa liike-energiaksi, jolloin törmäämme kiehtovaan suureeseen, entropiaan. Entropian ymmärtämisen haastetta on verrattu vaativuudeltaan siihen, kun kirjallisuuden asiantuntijat tulkitsevat Shakespearen kirjoituksia. Energiapohdiskelijan ei kuitenkaan tarvitse hirttäytyä kysymykseen, että ollako vai eikö, koska ”luonnehdinnoista” viimeinen on selkeä, energia on jotakin, mikä säilyy.
Energiaa ei siis synny eikä katoa, joten retorisesti voi kysyä, että mikä siitä tekee maailmanjärjestystä ravistelevan geopoliittisen kiistakapulan! Ehkäpä syynä on kovin rajallinen ihmiskunnan viisauden määrä.
Kirjoittaja Pekka Hirvonen on Pohjois-Karjalan kauppakamarin hallituksen jäsen ja Kiteen kaupunginjohtaja.
Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Sanomalehti Karjalaisessa 12.4.2022.