Mahdollisia näkymiä Pohjois-Karjalaan vuonna 2031
Kohti uutta työtä 2031



Kansainvälisen yrityksen esihenkilö Ashilda Arud-Lehti aloittaa normaalin työpäivän Norjassa. Hänen tittelinsä ei ole enää esihenkilö, vaan valmentava mahdollistaja. Ashilda aloittaa päivänsä tutustumalla tekoälyn tuottamaan raporttiin yrityksen henkilöstön hyvinvoinnista ja työskentelytavoista. Yhdellä uudella projektityöntekijällä Eeli Leinolla Lieksassa näyttää olevan vaikeuksia päästä tavoitteisiin, joten Ashilda laittaa pyynnön tapaamiselle. Se toteutuu virtuaalisesti hologrammitekniikalla.

Valmentavan mahdollistajan Ashildan ja itsenäisen työntekijän Eelin tapaaminen alkaa hyvinvointia ylläpitävällä harjoituksella, jonka jälkeen he aloittavat hyvinvointi- ja toimintadatan reflektoinnin yhdessä. Muutamalla kysymyksellä ja tekoälyn avustuksella keskustelu etenee nopeasti kohti oivallusta ja ratkaisuja. Eeli saa uusia ideoita tavoitteeseen pääsemiseksi ja myös hyvinvointinsa ylläpitämiseen. Tapaamisen aikana Eelin ja Ashildan viestikenttään on saapunut uusia syötteitä. Tekoäly on valinnut niistä kiireisimmät ja strategisesti tärkeimmät. Aamulla tehty työsuunnitelma onkin jo muuttunut pariin kertaan, joten valmentavan mahdollistaja Ashilda ja työntekijä Eeli tekevät uudet päätökset seuraavista työtehtävästään ja valmistautuvat niihin.

Eeli tutkii vielä tarkemmin päivän agendaa. Seuraavaksi hän jatkaa projektitiimin työskentelyn parissa virtuaalisessa työympäristössä. Sen jälkeen on itsenäistä työskentelyä 2,5 tuntia, lounas ja palautushetki oman harrastuksen parissa. Päivän toinen virtuaalinen yhteiskehittämisen sessio on vasta illalla, kun muut projektityöntekijät heräävät. Eeli Leino on tällä hetkellä mukana kolmessa eri projektissa, ja kaikki ovat eri yritysten toimeksi antamia. Jokaisessa projektissa on tekijöitä eri puolilta maailmaa ja eri aikavyöhykkeiltä. Onneksi digitaalinen simultaani- ja kulttuuritulkkaus mahdollistaa sujuvan ja selkeän vuorovaikutuksen. Tekoäly on aikoinaan saattanut Eelin ja muut ammattilaiset samaan projektiin saman yrityksen palvelukseen. Syystä tai toisesta Eelin mieleen palautuu tilanne 10 vuoden takaa, jolloin tuskailtiin tiimseissä ja zoomeissa. Onneksi nyt tilanne on toinen, Eeli huokaa. Hän päättääkin virkistää päiväänsä jatkamalla omia opintojaan virtuaalisessa oppimisympäristössä. Oppimisympäristö suosittelee hänelle opintoja oppimisesta, uudistumisesta, generatiivisesta vuorovaikutuksesta sekä ihmisten lukemisesta esiintymisestä ja henkilöbrändin kasvattamisesta. Eeli päättää tällä kertaa päivittää itsensä johtamisen taitojaan ja kytkee adapterin ranteeseensa.

Pohjois-Karjala vuonna 2031. Työelämä on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana. Joustavuudesta, keskustelun taidoista ja oppimiskyvystä on tullut keskeisiä lisäarvoa tuottavia työn tekemisen tapoja. Tekoäly tekee taustatyöt ja valitsee mm. tarjolla olevista työtehtävistä sopivimmat, kiireellisimmät ja tärkeimmät. Se analysoi dataa automaattisesti ja oppii käyttäjästään. Tekoäly ei kuitenkaan osaa aidosti keskustella tai osallistua lisäarvoa tuottavaan dialogiin, joten ihmisten (meidän pohjoiskarjalaisten) tehtäväksi on jäänyt ongelmanratkaisu ja uuden luominen.

Uusi työ on fyysisesti helpompaa kuin 10 vuotta sitten. Kaikki toisteiset tehtävät on automatisoitu ja annettu robottien hoidettavaksi. Palveluprosessien hallinta, taloushallinto, laskenta, päättely ja datan karkea analysointi on nyt tekoälyn työtä. Lisäksi on ratkaistu 10 vuotta sitten covid-19 pandemian synnyttämä ongelma rajoitetuista sosiaalisista kontakteista. Ongelma ratkaistiin XG-tekniikalla, joka mahdollistaa nopeat ja aidontuntuiset kohtaamiset virtuaalisessa maailmassa. Vaikka työ 2031 on fyysisesti helpompaa, se on henkisesti raskaampaa kuin kymmenen vuotta sitten. Jokainen meistä myös Pohjois-Karjalassa on saanut luoda suhteensa uuteen työhön sekä jatkuvaan muutokseen ja oppimiseen. Enää ei ole ”vakitöitä” vaan osaajien markkinat ja heimot. Työtämme ei myöskään rajoita maantiede eikä kellonaika.

Kirjoittajat: Arttu Puhakka, Itä-Suomen yliopisto, Jatkuvan oppimisen keskus ja Jatta Herranen, Riveria