Muistatko ensimmäisen työpäiväsi?
Moni meistä muistaa sen, millaista oli mennä ensimmäistä kertaa töihin. Se ensimmäinen työpäivä, jota leimasi aamusta alkaen jännityksen ja innon sekainen tunne. Kaikki oli uutta; tilat, ihmiset ja työympäristö. Edellisenä iltana oli valmistauduttu hyvin ja yritetty nukkua kunnolla. Uni oli ollut pirstaleista, kun moni asia oli mietityttänyt tulevassa päivässä. Toivottavasti joku työpaikalla olisi vastassa, toivottaisi iloisesti tervetulleeksi ja ottaisi mukaansa, josta päivä lähtisi rullaamaan. Olin nuori eikä minulla ollut työkokemusta, mutta halusin töihin.
Tässä kohtaa moni asia voi mennä pieleen. Vastassa ei ole ketään, tai jos on, hän ei tiedä miksi olen siellä. Tai sitten vastassa on henkilö, jolla on kiire ja hän ohjaa minut eteenpäin toiselle henkilölle. Tulin, mutta minua ei sittenkään ollut odotettu juuri nyt. Tässä kuitenkin olen. Epävarmana työstä, jota tulin tekemään ja osaisinko sitä lainkaan.
Työpaikkailmoituksessa kun haettiin nuorta superihmistä, jollaista tuskin on olemassakaan. Pääsin sentään haastatteluun ja tulin valituksi. Silti luottamus omiin kykyihin on matalalla eikä sitä heikentämään tarvita mitään ylimääräistä. Ei vihjailua nuoresta iästä ja siitä, mitä nykynuoret osaavat – tai eivät osaa.
Asiaa voi miettiä uuden työntekijän, perehdyttäjän, työyhteisön ja yrityksen näkökulmista. Työnhakija- ja työntekijämielikuvasta puhutaan paljon, joten ei ole samantekevää mitä työnhakuvaiheessa tai ensimmäisenä työpäivänä tapahtuu tai on tapahtumatta. Ne jäävät mieleen ja niistä viestitään eteenpäin. Viestit liikkuvat nopeasti eri foorumeilla muokaten samalla yrityksestä muodostunutta mielikuvaa. Mikä on se vetovoima, joka saa työnhakijan ja tulevan työntekijän kiinnostumaan yrityksestä? Monella alalla on työntekijän markkinat ja avoimia työpaikkoja on runsaasti tarjolla. Mikä on se pitovoima, jolla yritys saa pidettyä osaavat henkilöt tai mikä on se lumovoima, joka saa yrityksen erottautumaan muista ainutlaatuisuudellaan – on jotakin sellaista, jota muilla ei ole?
Perehdytys on avainroolissa. Se, että uusi henkilö yrityksen oven avatessaan tietää tulleensa oikeaan paikkaan ja hänelle muodostuu tehtävästä realistinen kuva. On tärkeää, että perehdyttäjänä on henkilö, jolla on osaamisen lisäksi halu toimia perehdyttäjänä. Toki perehdyttämisen vaiheet tulee olla etukäteen mietittyjä ja uuden omaksumiseen on varattu riittävästi aikaa.
Jokainen meistä haluaa tehdä työnsä hyvin, tulla huomioiduksi ja kuulluksi sekä päästä tasavertaiseksi työyhteisön jäseneksi. On tärkeää kuulla nuorta työntekijää ja antaa hänelle kaikki se mahdollinen tuki, jota hän työuransa alussa kaipaa. Hän on avoin kaikelle eikä hänellä ole vielä kokemusta työelämästä, jolloin pienetkin asiat muokkaavat mielikuvaa yrityksestä ja toimialasta. Tämä nuori voi olla myöhemmin se, joka perehdyttää uuden tulijan ja on ovella vastassa, kun ensimmäistä kertaa työelämään astuva nuori epävarmana tervehtii ja sanoo ”Tulin teille töihin”.
Kirjoittaja Seija Tolonen on Pohjois-Karjalan kauppakamarin hallituksen jäsen ja Eezy Joensuun toimitusjohtaja. Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Sanomalehti Karjalaisessa 15.11.2021.