Onko naisjohtajuutta olemassakaan?


.


8.3. on kansainvälinen naistenpäivä, ja some täyttyy taas upeista tarinoista bossladyista ja vahvoista naisonnistujista. Ja hyvä niin. Onnistumisia ja hienoja tarinoita on syytäkin jakaa ja juhlistaa. Mutta edistääkö puhe naisjohtajuudesta, naisyrittäjyydestä, pomonaisista ja mimmivoimasta naisten asemaa ja tasa-arvoa? Eikö olekaan ihan vaan johtajia, pomoja ja onnistujia – ihmisiä? Ovatko naisten onnistumiset erikoismaininnan ja -juhlinnan arvoisia?

Mielestäni vastaus on ei. Naisten kyvyssä saavuttaa asioita ei ole eroa miehiin nähden, joten mielestäni myöskään meidän saavutuksemme eivät ole sen erikoisemmassa asemassa kuin miehilläkään. Tai ainakaan niiden ei kuuluisi olla Suomessa 2021. Harmikseni joudun toteamaan, että tiedän näiden ajatuksieni olevan vielä hieman toiveajattelua. Naiset edelleen ovat vähemmistö johtotehtävissä ja palkkatasomme laahaa miehiä jäljessä. Kansainvälisesti tilanne on vielä aivan toinen kuin kotimaassamme. Eli naisten asema ei ole tasa-arvoinen, ja perinteisesti miesten töiksi koetuissa tehtävissä nainen on edelleen meilläkin vähemmistössä. Joten ääntä tasa-arvon eteen on pidettävä.

Mutta silti. Jos jatkamme puhumista nais-etuliitteen kanssa, niin emmekö juuri sillä tuo esille, että kyseessä on jotain epänormaalia, jotain joka tarvitsee täsmennystä etuliitteen voimin? Saammeko naisista johtajina ikinä tavallista, normaalia asiaa, mikäli jo puheessamme tuomme esille asian erikoisuuden? Olemme tässä mielestäni hankalassa risteyksessä – tehdäkö naisten johtajuudesta ja työelämäsaavutuksista normaalia puhumalla niistä kovaan ääneen vai jo elämällä niitä todeksi? Itse huomaan jälkimmäisen olevan minulle ominaisempaa. NAISjohtajuuden nostaminen jalustalle kuulostaa omaan korvaani siltä, että naiseus olisi jonkinlainen rajoite saavuttaa asioita ja näin ollen NAISjohtajat ansaitsevat erikoismaininnan urotyöstään, vaikka samaa työtä mieskollegoidensa kanssa tekevätkin.

Nykypäivänä onneksi tosiaan tunnistetaankin, että naisten kyvyissä asioiden saavuttamiseen ei ole eroa miehiin verrattuna. Erot ja syyt epätasa-arvoiseen suhtautumiseen tulevat asenteissa ja olettamuksissa sukupuolia kohtaan, joita sanavalinnoillamme vahvistamme. Mutta kuten totesinkin, tilanne on kinkkinen: naisten arvostettuja titteleitä ja asemaa korkeissa viroissa olisi normalisoitava tuomalla niitä esille, mutta luomalla asialle oman termistön, saatammekin vahingossa vain vakiinnuttaa sen paikkaa ikään kuin normaalista poikkeavana toimintana. Siksi mielestäni onkin aiheellista pohtia, onko NAISjohtajuutta olemassakaan?

Uskon onnekseni, että elämme viimeisiä vuosia, kun sukupuolen katsotaan ohjaavan ura- tai elämänvalintojamme, oli sitten kyse johtajan, hoitajan tai kotivanhemman roolista. Kotonamme asustaa taaperoikäinen neiti ja toinen tupsahtaa iloksemme keväällä, ja toivon sekä ennen kaikkea uskon, että mikäli heistä koskaan johtajia tai vaikka yrittäjiä tulee, he saavat olla sitä ilman etuliitettä.

Suvi Hassinen
toimitusjohtaja Hassinen Veljekset Oy
Pohjois-Karjalan kauppakamarin Ilomantsin paikallisvaliokunnan puheenjohtaja

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Sanomalehti Karjalaisessa 8.3.2021.