EU-katsaus

Lue lisää: EU-katsaus_lokakuu 2020.pdf​​​​​​​

Lue lisää: EU-katsaus_lokakuu 2020.pdf
​​​​​​​

Euroopan unionin jäsenmaiden johtajat pääsivät heinäkuussa sopuun historiallisesta kokonaisuudesta, jossa päätettiin yhdellä kertaa EU:n seitsemän seuraavan vuoden budjetista sekä 750 miljardin euron elpymisrahastosta. Yksi suuri muutos on se, että ensimmäistä kertaa normaaleja budjettimenoja rahoitetaan EU:n ottamalla velalla. Tämä mahdollistaa periaatteessa myös finanssipolitiikan harjoittamisen.
Suomessa hallitus, pääministeri ja valtiovarainministeri ovat vakuuttaneet, että menettely oli ainutkertainen, eikä avannut mitään uutta käytäntöä tulevaisuuteen. Samaan aikaan kuitenkin Ranskan presidentti sekä Saksan ulkoministeri ovat käyttäneet lähes päinvastaisia puheenvuoroja. Heidän mielestään nyt on kehitetty malli, jolla EU voi tulevaisuudessakin eri kriisien yhteydessä ottaa velkaa tuiki tarpeellisten menojen kattamiseksi.


Oman muistini mukaan EU on ollut aina jossakin kriisissä: perustuslaillista kriisiä seurasi finanssikriisi. Sitten tulivat eurokriisi, maahanmuuttokriisi ja koronakriisi. Joka kerta olisi ollut haluja ja tarpeita EU:n suuremmalle roolille, lisämenoille tai finanssipolitiikalle. Kysymys kuuluukin, pitäisikö tällaisessa EU:n fundamentaalissa kehityskysymyksessä luottaa Suomen poliittisen johdon vai Ranskan ja Saksan vastaavien tahojen arvioon tulevaisuudesta. Kysymys oli retorinen.


On todennäköistä, että vastaavaan velkamalliin tarpeellisten lisämenojen kattamiseksi tullaan menemään viimeistään seuraavan komission aloittaessa. Aivan varma olen, että se tapahtuu tällä vuosikymmenellä. Euroopan keskuspankki on jo ottanut askeleen pidemmälle ja esittänyt, että elpymisrahasto velanottomekanismeineen säädetään pysyväksi välineeksi EU:n budjettiin. Nyt olisikin kieltämisen sijaan tärkeämpää miettiä, minkälainen malli jatkossa palvelee Suomen etua – tai olisi ainakin mahdollisimman vähän haitallinen.

Lisätiedot: Juho Romakkaniemi
Toimitusjohtaja
juho.romakkaniemi@chamber.fi