Kansainväliset opiskelijat ovat maakuntamme voimavara



Puhumme mielellämme kansainvälistymisestä. Siitä, että tehdään kauppaa ulkomaille, kasvetaan kansainvälisesti tai muutetaan maailma. Voimmeko kansainvälistyä palkkaamalla työntekijöitä muista kulttuureista ja näin rikastuttaa työyhteisöämme, toimintaamme ja osaamistamme?

Kansainvälisyys mielletään helposti vain ulkomaille suuntautuvana myyntinä. Kun yrityksen kokonaisliikevaihdosta pienikin osa tulee viennistä, piirrämme rastin seinään merkiksi edelläkävijyydestä. Aito kansainvälisyys on paljon muutakin kuin myyntiä rajojemme ulkopuolelle. Sen merkitystä ei kannata vähätellä, mutta pohjimmiltaan kansainvälisyys on ihmisten ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta.

Usein vuorovaikutusta ohjailee omat asenteemme ja pelko joutumisesta epämukavuusalueelle. Puhumme suvaitsevaisuudesta ja avarakatseisuudesta, mutta mitä ovat teot sen takana? Onko suvaitsevaisuutemme luoteeltaan enemmän sietämistä? Luommeko itsellemme turvakehän ja pysymme mieluummin mukavuusalueella?

Marraskuisena maanantaiaamuna on tuttua ja turvallista murahtaa kollegalle supisuomalaiseen tapaan tervehdyksen merkiksi. Vaatii ponnisteluja, jos täytyy tervehtiä vieraalla kielellä ja samalla nostaa suupielet virneeseen. Meillä saattaa unohtua, että kaikesta tästä kokemastamme kärsimyksestä huolimatta ulkomailta saapunut kollega on ottanut meitä paljon suuremman askeleen epämukavuusalueelle. Eikä yhteinen kieli ole hänellekään välttämättä äidinkieli. Voisiko tämä vuorovaikutus antaa meille enemmän, kuin mitä joudumme omista asenteistamme antamaan?

Korkeakoulut, yliopistot ja isot yritykset ovat olleet edelläkävijöitä kansainvälistymisen eri tasoilla. Useilla pienillä yrityksillä on peli vielä avaamatta. Tiedetään, että yksinyrittäjällä ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on iso hyppy. Sama pätee myös ensimmäisen ulkomaalaisen palkkaamiseen, saati jos hän on samalla kertaa molempia.

Meillä Pohjois-Karjalassa ikäluokat vanhenevat, eikä syntyvyys riitä pitämään maakuntaamme elinvoimaisena ja kehittyvänä. Meiltä loppuvat ihmiset, työvoima ja tekijät. Vaikka syntyvyys kääntyisikin hurjaan nousuun, niin se tuo ratkaisun aikaisintaan kahdenkymmenen vuoden päästä. Meillä on hyvin tiedossa, miten tilanne kehittyy sitä ennen. Pohjois-Karjalan kauppakamarin selvityksen mukaan vuonna 2040 meillä on työmarkkinoilla yli 6000 työikäistä vähemmän kuin nyt. Mitä voimme tehdä?

Pohjois‐Karjalassa on vuositasolla yli tuhat kansainvälistä opiskelijaa. Opintojen jälkeen valitettavan moni lähtee pois, koska ei työllisty. Meillä ei ole varaa hukata tätä potentiaalia. Työllistyminen on vaikeaa, jos opiskelijat eivät integroidu osaksi yhteiskuntaa heti opintojensa alussa.
​​​​​​​
Ollaan rohkeita ja otetaan opiskelijoita harjoittelemaan ja tekemään opinnäytetöitä. Näin avaamme mahdollisuuksia työllistymiseen opintojen päättyessä. Nähdään mahdollisuus nyt, jotta voimme olla tulevaisuudessakin elinvoimainen ja kehittyvä maakunta.

Veli-Pekka Leppänen
toimitusjohtaja, Nanocomp Oy Ltd
Pohjois-Karjalan kauppakamarin KV-valiokunnan puheenjohtaja


Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Sanomalehti Karjalaisessa 22.3.2021