Tasapuolinen kohtelu alkaa pienistä asioista
Matkalla ruokakauppaan pikku tyttö käväisee kysymässä mummolassa, tarvitseeko mummo jotain kaupasta. Leivän lisäksi annetaan lupa ostaa herkkuja. Kyläkaupan valikoima on suppea, sillä tämä tapahtuu 1970-luvulla Neuvostoliitossa. On herkuttelupäivä tiedossa. Lempiherkku on suklaapatukka. Muutamasta kaupanhyllyllä olevasta vaihtoehdosta kaksitoista, ruutukuvioinen tummakaakaosuklaapatukka on tytön valinta. Se on maukas ja helppo jakaa kolmen osaan. Kotona odottaa kaksi sisarusta, ja heilläkin on herkkupäivä. Juoksujalkaa kotiin ja suklaapatukka tasajakoon. Matkalla kotiin tytön teki mieli monta kertaa syödä patukka yksin. Mutta heillä oli tapana jakaa herkut tasapuolisesti kaikille, samoin kuin työtkin tehtiin yhdessä. Vanhempana lapsena tytöllä oli vastuu huolehtia pienemmistä, eikä hän voinut pettää sisarusten tai vanhempien luottamusta. Vastuunkanto ja toisista huolehtiminen opittiin pienestä lähtien.
Tasapuolinen kohtelu, vastuullisuus ja luottamuksellisuus ovat sellaisia ihmisen ominaisuuksia, jotka opitaan jo lapsena ja ne kantavat elämässä eteenpäin. Perheestä opitaan paljon, ja perhekulttuuri jää elämään meissä tavalla tai toisella. Kun tule aika, siirrymme vähän isompiin perheisiin; niitä sanotaan yhteisöiksi. Yhteisöperheitä on monia elämän matkan varrella, ja jokaisessa meillä on jonkinlainen rooli. Riippumatta roolistamme, me olemme sen yhteisöperheen jäseniä. Tuomme omaa ja opettelemme uuden perheen kulttuuria. Kaikkien perhejäsenten tasapuolisen kohtelun pitäisi olla itsestään selvä asia, ja se alkaa niin pienistä asioista kuin tervehtiminen ja kiittäminen. Omalla ja vastapuolen rooleilla ei tässä tapauksessa ole merkitystä, koska yhteisöperheessä ollaan tasavertaisia. Usein jaamme samat tilat, työkalut, varusteet, onnistumiset ja epäonnistumiset yhdessä yhteisen hyvän eteen.
Ensimmäinen kohtaaminen tuntemattomien ihmisten kanssa nyökkäyksellä ja tervehdyksellä saa olon tervetulleeksi ja hyväksytyksi uudeksi jäseneksi. Jokainen kantaa vastuun, että kaikki yhteisön jäsenet tuntevat itsensä hyväksytyiksi ja tasapuoliseksi kaikissa tilanteissa. Toisen kiittäminen on yksi niistä päivittäisistä tärkeistä asioista, jotka usein unohtuvat elämän kiireissä. Kaverin kiittäminen hänen olemassaolostaan, tekemisistä osaamisensa ja mahdollisuuksiensa mukaan, kannanotoista yhteisiin asioihin ja samalla niiden kehittämisestä parempaan suuntaan, positiivisuudesta, rehellisyydestä ja monista muista asioista. Aina on syy kiittää toista. Yhteisöperheitä ja niissä esiteltäviä rooleja on monia. Rooleista riippumatta me toimimme yhteisössä vastuullisina, luottamuksellisina, tasapuolisina jäseninä. Jokainen meistä omalla esimerkillään opettaa tuleville sukupolville elämän tärkeitä arvoja, jotka usein unohtuvat arjen pyörittämisessä.
Pikku tyttö jatkaa juoksemista pitkin elämän polkuja ja kiittää ympärillä olevia olemassaolosta ja yhteisen hyvän rakentamisesta.
Kirjoittaja Elena Mantsinen on Pohjois-Karjalan kauppakamarin Venäjä-jaoksen puheenjohtaja ja Mantsinen Group Ltd Oyj:n Project Logistics Coordinator.
Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Sanomalehti Karjalaisessa 12.12.2021.