Yhteistyöllä elinvoimaa

Olen kasvavan huolen vaivaamana lukenut ja kuullut ennusteita siitä, kuinka alueellinen keskittymiskehitys Suomessa jatkuu. Pitkällä aikavälillä Suomessa on vain kolme kasvukeskusta, Helsingin, Tampereen ja Turun seudut. Kasvulla tarkoitan tässä väestöllistä ja taloudellista kasvua. Väestönkasvu on valtakunnassa likipitäen nollasummapeliä, mikä tarkoittaa sitä, että muut alueet ja maakunnat kuihtuvat. Tässä suorastaan sieppaa se, että ilmiö näyttää olevan sellaisenaan hyväksytty yleinen ja globaali trendi. Ikään kuin annettu tekijä.

Eikö tälle tosiaan voi mitään? Pitääkö tähän alistua? Nostaa kädet pystyyn?

No ei, totta vie! Tiedän, että huolta kannetaan ja asialle tehdään paljonkin tässä maakunnassa.
Olen oppinut työssäni, että asioille voidaan tehdä paljon, kun riittävän ajoissa herätään ja on vahvaa tahtoa tehdä. Alati muuttuvassa maailmassa tarvitaan menestymiseen ainakin seuraavat neljä asiaa. Ihmisillä tulee olla:

1. Riittävän yhteinen käsitys nykytilanteesta ja siihen johtaneista syistä.
2. Riittävän yhteinen näkemys tulevaisuudesta.
3. Yhteisymmärrys päämääristä ja tavoitteista.
4. YHTEISTYÖKYKYä tehdä tavoitteista totta.

Jokainen voi kysyä itseltään, millä tolalla nuo neljä asiaa nykyisin ovat meillä Pohjois-Karjalan asukkailla. Yhteistyökyky on asia, jota jokainen meistä kuvittelee omaavansa runsaan mitoin, mutta jota toisilla on aina rajallisesti. Lienen tulossa jo vanhaksi, kun minusta tuntuu, että yhteistyökykyä on tässä yksilökulttuurin kukoistuskautena yhä vähemmän. Kuitenkin koko nykyihmisen - Homo Sapiensin eli Viisaan ihmisen - voittoisa kehityskulku kymmenien vuosituhansien halki perustuu muita parempiin sosiaalisiin taitoihin, yhteisöllisyyteen ja yhteistyöhön. Niihin se perustuu yhteiskunnallinen menestys jatkossakin.

Olisikohan aika Pohjois-Karjalassakin nostaa yhteistyö uudelleen sille kuuluvaan arvoon. Sen avulla on ennenkin selvitty vakavista kansakuntaa kohdanneista koettelemuksista, viimeisimpinä sota-ajoista ja niitä seuranneista jälleenrakennuksen vuosista. Yhteistyökykyä tarvitaan taas yhä enemmän yli puolue-, kunta-, yritys- ja yhteisörajojen. Ei nuo yhteistyötaidot ole mihinkään voineet kadota, ne pitää vain kaivaa esiin.

Saavutettava hyöty tai etu on meille ihmisille motivaation lähde. Hyödyt voivat olla taloudellisia tai tunneperusteisia. Hyöty voi olla yhteisöllistä tai yksilöllisistä. Ihmiset ovat toki erilaisia ja arvottavat noita asioita eri tavalla. Osuustoiminnan oppi-isä Hannes Gebhard kiteytti yhteistyön idean yli sata vuotta sitten seuraavasti: yksilön kautta yhteisön hyödyksi ja yhteisön kautta yksilön eduksi. Tämä muuten toimii nykyäänkin!

Haluan herättää lukijat pohtimaan sitä, miten me voimme vahvistaa maakunnallista elinvoimaa täällä asuvien ihmisten hyödyksi. Kukaan ei sitä tee meidän puolestamme, meidän pitää tehdä se YHDESSÄ. Siispä:

- Miten vahvistamme asumisen vetovoimatekijöitä koko maakunnassa niin, että väestön väheneminen pysähtyy?
- Miten teemme maakuntaa yhä houkuttelevammaksi uusien yrityksille ja nykyisten yritysten pysymiselle ja menestymiselle?
- Miten voimme vahvistaa maakunnallista yhteistyöhalua ja -kykyä?


Jaana Reimasto-Heiskanen
toimitusjohtaja, Pohjois-Karjalan Osuuspankki
Kauppakamarin hallituksen I varapuheenjohtaja

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Sanomalehti Karjalaisessa 29.10.2020.